Mistä löydän Salaisen Tiedekunnan?
Helsingin yliopistolla on tiedekuntia, laitoksia ja tutkimusryhmiä, joista jokaisella on oma historiansa, identiteettinsä ja byrokratiansa. Ja sitten on Salainen Tiedekunta.
Salainen Tiedekunta ei ole vain yksi tiedekunta muiden joukossa. Se on ilmiö. Ajatus. Pitkään elänyt sisäpiirin vitsi, joka on kasvanut täysiveriseksi kognitiotieteen yhteisöksi. Se on paikka, jossa tieteen tekeminen on vakavaa, mutta sen ympärille rakennettu muoto on kaikkea muuta kuin tavanomainen.
Salainen Tiedekunta syntyi opiskelijalähtöisesti 1990-luvun lopulla, aikana jolloin kognitiotiede haki vielä paikkaansa ja muotoaan. Sen ytimessä oli halu ymmärtää mieltä, ajattelua ja tietoisuutta ilman valmiiksi annettuja rajoja – ja samalla kyky nauraa akateemisille rakenteille, jotka usein tekevät asioista tarpeettoman jäykkiä.
Tiedekunnan nimi ei ole pelkkä vitsi. Se on ohjelmajulistus.
Mikä tekee Salaisesta Tiedekunnasta erityisen?
Salaisen Tiedekunnan viehätys ei synny yksittäisestä kurssista tai opintopisteistä, vaan kokonaisuudesta.
Se on:
- yhteisö, joka on kasvanut uteliaisuudesta, ei hallinnollisesta päätöksestä
- paikka, jossa kognitiotiede kohtaa psykologian, filosofian, neurotieteen, tekoälyn ja välillä myös absurdiuden
- ympäristö, jossa opiskelijat eivät ole vain tiedon vastaanottajia vaan aktiivisia toimijoita
Salaisessa Tiedekunnassa mikään ei ole täysin ennustettavaa. Kurssien nimet voivat olla hämmentäviä, tilat vaihtuvia ja opetuksen muodot kaikkea muuta kuin perinteisiä luentosaleja. Juuri tämä tekee siitä niin muistettavan.
Opiskelijat sitoutuvat tiettyyn salassapidon henkeen – ei siksi, että jotain olisi oikeasti piiloteltavaa, vaan siksi, että mysteeri luo yhteisöllisyyttä. Se tekee oppimisesta kokemuksen, ei vain suorituksen.
Tiede saa olla leikkisää
Salainen Tiedekunta muistuttaa tärkeästä asiasta: tiede ei ole vain vakavaa.
Leikki, huumori ja outous eivät vähennä tieteellistä arvoa – päinvastoin. Ne avaavat ajattelua, pakottavat kyseenalaistamaan ja luovat tilaa uusille näkökulmille. Kognitiotiede, jos mikä, hyötyy tästä lähestymistavasta.
Monelle Salainen Tiedekunta on ollut paikka, jossa oma suhde oppimiseen on muuttunut. Se on voinut olla ensimmäinen hetki, jolloin yliopisto tuntui aidosti omalta – ei instituutiolta, vaan yhteisöltä.
Miksi Salainen Tiedekunta ansaitsee oman alustan?
Kun yhteisö on elävä, monimuotoinen ja jatkuvasti muuttuva, myös sen viestinnän ja näkyvyyden täytyy elää mukana.
Salainen Tiedekunta ei ole staattinen organisaatio. Sen kurssit, ihmiset ja ideat muuttuvat. Siksi sille rakennettu alusta ei voinut olla perinteinen, hidas tai jäykkä.
Tarvittiin paikka, jossa:
- tiedekunnan henki välittyy myös ulospäin
- uudet opiskelijat löytävät mukaan matalalla kynnyksellä
- sisältö elää ajassa, mutta historia säilyy
- Salaisen Tiedekunnan tarina on kerrottavissa sen omilla ehdoilla
Teknologia on tässä vain väline. Tärkeämpää on se, mitä se mahdollistaa: yhteisön näkyvyyden, jatkuvuuden ja kasvun.
Salaisuus, joka halutaan jakaa
Vaikka nimi viittaa salaisuuteen, Salainen Tiedekunta ei ole suljettu. Päinvastoin. Se on kutsu uteliaille, niille jotka kysyvät miksi ja miksi ei, ja niille jotka eivät tyydy valmiisiin vastauksiin.
Se on muistutus siitä, että yliopisto voi olla muutakin kuin tutkintokone. Se voi olla kokeileva, hauska, älykäs ja hieman hämmentävä.
Ja ehkä juuri siksi Salainen Tiedekunta on säilynyt – ja kehittynyt – kaikki nämä vuodet.